Erno Paasilinnako se sanoi, että tullakseen kirjailijaksi täytyy elää kirjailijan elämä. Tämä väite on kirjallisuushistoriamme kaikkein eniten terveen järjen ja päivänselvien tosiasioiden vastainen väite. Tullakseen kirjailijaksi täytyy päinvastoin osata muuttaa mikä tahansa elämä kirjallisuudeksi.
Onko Paasilinna mukanokkelien tyhjänpäiväisyyksien laukoja, jota on opittu kunnioittamaan ja siksi näkemään hänen "viisauksissaan" viisautta, jota niissä ei ole? Niin tapahtunee usein. Esimerkiksi kansakunnan "oraakkeli" Paavo Haavikko voisi olla sellainen hahmo. Luin pari vuotta sitten (vai milloin se oli?) hänen kirjansa "Aikalaishulluudesta", ja se oli tyhjänpäiväistä ja huonosti kirjoitettua hevonpaskaa. Voi olla, että vaaditaan paljon rohkeutta tämän sanomiseen. Voi olla, että olen rohkea. En minä tiedä. Ehkä kaikki pitävät sitä kirjaa hevonpaskana (paitsi Jussi K. Niemelä, jolta juuri sainkin ajatuksen sen kirjan lukemiseen).
Joku pystyy kirjoittamaan romaanin yhdestä ainoasta lapsuusmuistosta. Siksi hän on kirjailija. Erno Paasilinna ilmeisesti ei pystyisi siihen.
Joka tapauksessa olen ajatellut lukea Paasilinnaa, koska en ole koskaan lukenut.
Paasilinna, Mukka, Palsa ja oliko niitä muita? Taiteemme Lappi-paska.
5 kommenttia:
Minäkin olen eri mieltä Paasilinnan kuuluisasta lausahduksesta, vaikka Panu Rajalaa hän osuvasti kuvailikin.
Suurmiehissä on kaksi uudehkoa TÄRKEÄTÄ näytelmää, niitä ennen joku pieni outo keskeneräinen kännipläjäys toki. En minä muita lappilaisia juuri nyt osaa muistella. Rosa Liksom kai on pohjoisen tyttöjä?
Minä jo poltin kaikki suurmiehet elävältä, jotta tulisi loppu tälle tarulle! Miten he taas elävät ja jatkavat kuin mitään ei olisi tapahtunut?
Ja mitä sinä siinä tytöttelet aikuista naista, poika!
Suomen kulttuuri on arvoton ja ansaitsee tuhon. Suurmiesten elävältä polttaminen on symbolinen teko.
Suomi ja sen kulttuuri olkoot mitä ovat, mutta suurmiehet eivät pala tulessakaan. "MINÄ ELÄN."
Lähetä kommentti