Minä häpeän sitä, kuinka kerran kännissä kusin housut nilkoissa. Nähdäkseni se ei kirkastanut Jumalan kunniaa. En sanoisi, että se on synti, sillä mitäpä sillä on väliä, miten me kusemme, mutta ei se kyllä Jumalan arvon mukaistakaan ole. Kuitenkin ihmisen pitäisi elää tämän ihanteen mukaan. Sen takia esimerkiksi masturbointi on iljetys. Vaikea kuvitella Jumalan Poikaa masturboimassa. Niinpä sinunkaan ei pitäisi sillä tavalla häpäistä itseäsi.
Sinä olet kuitenkin iljettävää paskaa Jumalan Poikaan verrattuna, ja miksi vertaisit itseäsi kehenkään alempaan?
Muutenkin inhottaa tämä ihmisen ruumiillisuus. Puhe siitä, että aine ja ruumiillisuus ovat jotenkin pyhitettyjä, arvokkaita, osa luomakuntaa, ettei siis pidä paeta hengen sfääriin niin kuin platonistit tai gnostilaiset jne. Se ei mene läpi. Ulostaminen ja masturbointi tuntuvat pyhänhäpäisyltä. Tämä kummallinan aineen ja hengen sekoitus, puhtaus ja saasta rinnakkain, pyhyys ja pyhäinhäväistys.
Täytyy kyllä sanoa, että ristiinnaulitseminen kaikkine valuvine eritteineen, jotka siihen varmaankin kuuluivat, oli ehdottomasti tarpeen. Meidät TÄYTYY lunastaa kusen ja paskan häpeästä. Muuten minä en jaksa elää.
5 kommenttia:
Entä onko luonnolla ja luonnollisuudella mitään arvoa? Onko siinä mitään pyhää? Luonto pursuaa likaa ja eritteitä. Fransiskus Assisilainen oli varmaan paskan ryvettämä ja moni muu pyhä viisas. Jospa alastomana paskominen voisi olla jonkinlainen tätä kuvastava rituaali, jos samalla vaikkapa katsotaan hartaasti ikonia. Olen tosissani! Ainakin perimmiltäni!
Tämäkö on se todellinen Unio Mystica???
"tätä kuvastava rituaali"
Mitä kuvastava rituaali? Fransiskuksen pyhyyttäkö? Että hän oli pyhä iljettävää ominaishajuaan erittämiänsä eritteitä myöten?
Jos hän oli pyhä, hän oli pyhä sellaisena kuin hän oli, ja hän oli ulostava ihminen.
Myös Jumalan Poika ulosti, vaikka valentinolaiset tai jotkut olivat sitä mieltä, että hän söi, mutta ei ulostanut. Mutta he olivat harhaoppisia, he kiistivät hänen olevan täyden ihmisen (katsokaa tätä oikeaoppista kielioppia!). Ulostaminen ei sovi Jumalan Pojan arvolle. Siinä on siis jotakin noloa ja häpeällistä.
Saatana tarjosi Jeesukselle kaikki maailman rikkaudet. Siihen sisältyvät kaikenlaiset saippuat ja pesuaineet ja voiteet ja hajusteet, kaikki, millä taistellaan ruumiin saastaisuutta vastaan. Jeesus sanoi ei ja sen sijaan meni ristille ulostamaan ja haisemaan pahalta kaikkien silmien ja nenien kohteena. Hän oli iljetys kaikille, jotka hänet näkivät ja haistoivat. Hän oli todella vastenmielinen näky.
Tämä on kova totuus meille ruumiin ja eritteiden halveksijoille, meille, jotka tahtoisimme paeta platonilais-gnostilaiseen hengen sfääriin ja paastota itsemme kuoliaiksi, jotta voisimme sanoa: minä en enää koskaan ulosta, minä olen puhdas.
Toisaalta ehkei tämä oli aivan niin lohdutonta kuin olemme taipuvaiset ajattelemaan. Sillä elämä, sellaisena kuin se on, toimii. Minä voin lukea filosofiaa kammiossani ja käydä välillä tarpeillani. Totuus on, ettei tämä häiritse henkistä toimintaani. Hoidan tarpeeni ja palaan takaisin hengen sfääriin, jossa ihailen ihmisen hengen korkeata lentoa ja hämmästyn siitä, että tämä on mahdollista.
Ehkä juuri tämä kontrasti kirkastaa henkeä entisestään: tämä ulostava savanniapina pystyy tähän kaikkeen, hän pystyy selvittämään kosmoksen salaisuuksia ja ymmärtämään ne, hän kykenee tajuamaan moraalisia ja metafyysisiä totuuksia ja liikuttuu niiden kauneudesta. Samalla hän unohtaa olevansa ulostava savanniapina, enemmänkin, hän ei enää usko olevansa ulostava savanniapina, vaikka ulostamisen todisteet ovat joka päivä päivänselvinä hänen silmiensä edessä.
Jos kuukauden ryyppyputken jälkeen joku makaisi puolitajuissaan kuset ja paskat housussa sivistyneiden ihmisten ilmoilla ja ihmiset näkisivät hänet, mitä he sanoisivat nähdessään hänet? Tiedän vastauksen, sillä olen kuullut sen. Kyseessä ei tosin ollut kuset ja paskat housuissa makaava spurgu, vaan joku alkoholin päihdyttämä, joka aamuvarhaisella irvokkaasti kusi Porthanian edustalla. Joku mitä ilmeisimmin akateeminen nainen, oletettavasti yliopisto-opettaja tai vastaava, oli menossa Porthaniaan ja käveli hänen ohitseen. Satuin olemaan lähistöllä, luultavasti olin itsekin menossa Porthaniaan, ja kuulin, mitä nainen sanoi ohittaessaan kusijan. Hän sanoi "voi hyvä Jumala", kuiskasi sen itselleen, kuitenkin niin kovaan ääneen, että kuulin sen.
Jos nyt kuvitellaan, että kusijan tilalla olisi ollut joku kuset ja paskat housuissa makaava spurgu, ehkä myös oksennusta rinnuksilla, niin akateemisen naisen tyrmistys ja kuvotus olisi ollut suurempi. Ruumiin päästöjen ja hajujen määrä ja voimakkuus ei ole yhdentekevä.
Ernest Becker puhuu tästä klassikossaan The Denial of Death. Tämä ristiriita Jumalan kuvan ja ulosteen välillä ei ole uusi kysymys. Beckerin näkökulma ei ole suoranaisesti teologinen (vaikka hän kyllä kirjoittaa pitkästi esim. Kierkegaardista).
Teologisesti voidaan sanoa, että Jumalan Poika roikkui ristillä kuset ja paskat reisillä. Tämä ei ole vertauskuvaa tai symboliikkaa, vaan yhtä todellista kuin Porthanian pihassa paskat housuissa makaava spurgu. Haju oli sama. Iljetys ja kuvotus oli sama. Mitkään taiteelliset kuvaukset Jeesuksen ristinkuolemasta eivät kuvaa tätä aspektia ristiinnaulitsemisesta, en ainakaan ole tietoinen, ei edes se Mel Gibsonin gore-elokuva. Tämä on liikaa. Tämä tuntuu jumalanpilkalta. Tämä ulosteen aspekti on ristissä kaikkein pahinta, ainoa aspekti, jota häveliäästi vältellään. Myös sukuelimet kuuluvat tähän: kaikissa kuvauksissa hänen sukuelimensä on peitetty jollakin vaatekappaleella. Todellisuudessa hän todennäköisesti roikkui kokonaan alasti.
Mitä siitä pitäisi päätellä, että Jumalan Pojan kiduttaminen ja tappaminen tuntuu hyväksyttävämmältä kuin se, että hän kusi ja paskansi alleen mulkku paljaana? Eikö tämän sanominenkin tunnu rienaukselta? Mutta se on totta. Niin tapahtui. Ja haju oli sen mukainen.
Kuset ja paskat housuissa makaava spurgu ei ole sen inhottavampi asia kuin Jumalan Poika ristillä. Mitä akateeminen nainen olisi sanonut kulkiessaan ristin editse? Olisiko hän sanonut "voi hyvä Jumala"? Vai "tämä mies oli todella Jumalan Poika"?
Hän todellakin omaksui koko ihmisyyden ja siis myös lunasti koko ihmisyyden. Kuten isät sanoivat: mitä ei ole omaksuttu, sitä ei ole lunastettu.
Pitäisikö tämän tosiasian tiedostamisen helpottaa sitä kärsimystä, jota kännissä housut nilkoissa kuseminen aiheuttaa ja joka tuon tuostakin palaa mieleeni polttavana häpeäntunteena? Jumalan Pojan nöyryytys ja häpeä oli syvempi ja perusteellisempi.
Tietääkseni kukaan ei ole vielä kirjoittanut systemaattista ulosteen teologiaa. Se jää minun tehtäväkseni. Jos eläisimme 60-luvulla, voisin kuvitella saavani siitä hyvästä jumalanpilkkatuomion kuin Hannu Salama ja Harro Koskinen. Se olisi irvokasta, sillä siinä tapauksessa Jumala itse pitäisi tuomita jumalanpilkasta.
Juuri sitä kontrastia ulkoisen lian ja sisäisen puhtauden välillä hain. Siinä on se dualismi joka auttaa meitä ymmärtämään. Ulkokultaisuuden ydin on mätä. Eihän se suinkaanvälttämättä yksi yhteen ole tässä Saatanan, tai mikä vastustaja lieneekään, kiemuraiseksi vääntämässä maailmassa, mutta se on silti perusajatus. Voisin perehtyä pohtimaan enemmänkin, mutta maalliset riennot ovat jälleen saanet minusta vallan: Neil Youngin uusi levy, Oasis-dokumenttielokuva, akvaviitti, vahvat oluet ja maittava ruoka viekoittelevat liikaa ja vievät huomiotani, niin etten voin antaa aiheelle sen ansaitsemaa panosta. Ehkä vielä palaan!
Maa on syntinen laulu. Maa on Jumalan paska.
Lähetä kommentti